"MAIDEN
My heart, I cannot control
Racing wild it’s telling me
To trust in you, to be true to you
To be close to you, to love you.
PRINCE
Sweet little thing, I know your heart
I hear it in your voice and I see it in your eyes.
As I hold your hand, I promise you
Forever I belong to you.
PRINCE: This moonlight shall witness our love
MAIDEN: Oh I feel like I’m dying
PRINCE: Red roses hide our embrace
PRINCE / MAIDEN: I fell in love a lifetime ago
Now I have you and I’ll never let go.
MAIDEN:
My darling, I’ve waited for so long
Once I did wish upon a star
Now I’m here with you, and my heart sings this song
That has come a long way, from afar.
PRINCE:
Can’t you see that this was always destined to be?
Two lost souls that once drifted the sky?
You can warm your hands in my burning heart’s fire
As I sing you the sweetest lullaby.
PRINCE / MAIDEN
This moonlight shall witness our love
Red roses hide our embrace
I fell in love a lifetime ago
Now I have you and I’ll never let go.
This moonlight shall witness our love
Red roses hide our embrace
I fell in love a lifetime ago
Now I have you and I’ll never let go.
P:[Hear that?]
M: [They’re calling us. Let’s go back inside.]"
Näistä lyriikoista tunnen jopa ylpeyttä. En ehkä niinkään siksi, että ne olisivat suurinta koskaan kirjoitettua runoutta, koska ne eivät ole, vaan koska olen kehittänyt niihin mahtavat melodiat. Tästä kappaleesta on tulossa syy, miksi ylipäätään haluan tehdä tämän levyn. Mahtava duetto, jotain bonjovimaista - bonjoviaalia? - henkeä. Mutta jälleen kerran tahdon korostaa, etten yritä varta vasten tehdä tästä jonkin tietyn artistin kuuloista, tiedän vain kenen tyyliltä tämä mielessäni kuulostaa.
Jostakin syystä kappaleet tuntuvat syntyvän kuin itsestään. Hyvä taikka huono asia, en tiedä. Joka tapauksessahan kehittelen jatkuvasti jotakin melodiaa, mutta kaikki eivät tälle levylle päädy. Aiheen keksimisen jälkeen on ollut todella helppo saada valmista. Mutta valmiina on vasta pari sävellystä, ja vaikka saisinkin melodiat kohdalleen, hankaluus tulee siinä vaiheessa, kun pitää alkaa miettiä, millä ihmeen ilveellä alan tehdä näistä kokonaisia biisejä. Osaan kyllä taustoittaa nämä, mutta käytössä olevien instrumenttien lukumäärä (1) rajoittaa mahdollisuuksia huomattavasti.
Jännä juttu muuten: kuvittelin aina tekeväni jotain hevimetelilevyä, mutta tästä onkin tulossa jotain orkesterimaisempaa, ja nimenomaan sinfoniamerkityksessä. Tai ehkä kyseessä on yksinkertaisesti se, että olen aina kuunnellut todella eri genreihin kuuluvaa musiikkia. Jokainen genre laulaa omista asioistaan, luo omia tunnelmiaan ja välittää omanlaisiaan tunteita. Koska levyni on romanttinen, se kaipaa klassisen musiikin pehmeyttä, ei raskaan rockin raakuutta.
En edes tiedä mitä teen, kun saan levyn valmiiksi. Ajattelin vain viedä sen aihiona levy-yhtiöön ja sanoa, että aletaas nauhoittaa. Ei mulla tämän levyn suhteen ole mitään muita intohimoja kuin se, että haluan saada tämän tarinan kerrottua. Julkisuushaaveet ja muut sen sellaiset jätän toisille. Jos tekee sellaista, mistä itse pitää, joku muukin saattaa siitä pitää. Jos tekee vain sellaista, mistä muut pitävät... Se saattaa menestyä, mutta se ei ole aitoa. Hiljaisuuskin on musiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti