Confessions in the garden

Aluksi tallensin ko. kappaleen lyriikat nimellä "Maiden's song", koska ajatuksenani oli tehdä kappale, jonka vain Neito esittää. Aloin luoda tekstiä erään melodiatapaelman pohjalta, mutta se muuttui kertaheitolla. Itse asiassa kappaleesta tuleekin duetto Prinssin kanssa.

Kaksi ensimmäistä säkeistöä kirjoitin jo eilen, ja tapani mukaan nauhoitin nuotit kännykkään. Tänään tein pienen muutoksen tekstiin, ja lisäksi kirjoitin vielä yhden säkeistön. Olin jo lähdössä kauppaan, kun käännähdin kannoillani todeten "tämä on pakko tallentaa". Ja niinpä sain lyriikat valmiiksi. Eivät synny sanat käskien, niiden on annettava tulla. Ja samoin on melodiain laita.

Toissapäivänä kirjoitin lyriikat kappaleeseen "Angry father interrupts a love scene". Tämä lienee vain työnimi. Harmillista kyllä, tänään en enää muistanut, miten olin aikonut kappaleen esittää. Melodia pitää tallentaa AINA, muuten se unohtuu! Mutta ehkä näin on parempi: jos melodiaa ei muista, ei se silloin ollut hyväkään. Sainpa sentään sanat valmiiksi. Äänimaailmaksi mietin jotain black metal -innoitteista sävelmää, mutta örinälinjalle en lähde. Uhkaava tunnelma pitää kehittää jostakin. 

Olen huomannut, että kehitän paljon monimutkaisempia laulumelodioita kuin instrumentti- melodioita. Ehkä tämä on mediumin sallimaa: ihmisen äänentuottokyky mahdollistaa liukumat sävelestä toiseen monipuolisemmin kuin esimerkiksi kitaralla. Haasteena on tietysti laulamisen mahdollisuus ylipäätään: keuhkoilla on rajansa. 

Soittoharjoitusta tuli tänään kolmisen tuntia. Raskaan työpäivän jälkeen sormet tosin tottelevat ajoittain hieman huonosti. Mutta selityksiä on maailma täynnä, vain teot ratkaisevat. 

Aloin lukea kitaransoiton zen-filosofiaa osoitteesta http://www.maui.net/~zen_gtr/index.html. Eräs ohjeista kuului: "Jos et halua ottaa elämää vakavasti, älä ota myöskään kitaransoittoa vakavasti. Jos otat elämän vakavasti, ota kitaransoitto täydellisen vakavasti." Tunnistan itseni jälkimmäisestä. 

Kaipaisin toiseksi instrumentiksi pianoa. Monet suunnittelemani kappaleet kuuluvat pianolle, ja haluaisin päästä kehittämään myös niitä.

Artistiblogi alkaa

Perustin tämän blogin jakaakseni erään taideteoksen syntyvaiheet. "Taideteos" on tietysti vain ilmaus.

Olen tekemässä teemalevyä, jonka nimeksi tullee "Love and death at Hyilenoor mansion". Siinä kerrotaan sanoin ja ennen kaikkea melodioin kahden nuoren rakkaustarina. Aihe on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, mutta kiitos Janican, aloin eilen viimein kirjoittaa kappaleita toden teolla. 

Hyilenoorin kartano sijaitsee kuvitteellisessa kylässä tai pienessä kaupungissa, tässä ajassa tai jossain toisessa. Sen maailma on kuitenkin vanhahtava. Tarinan naissankari - siis naispuolinen sankari - on tuon kartanon tytär. 

Tässä blogissa kerron ja kuvailen tuntemuksia tämän levyn synnystä. En paljasta, miten tarina loppuu, vaikkakin saatan avata joitakin kohtia. Tämä teos tulee olemaan yhdistelmä kirjallisuutta, kuunnelmaa, musikaalia ja tunnelmaa. Se on nimenomaan kokonaisuus. Olen aina pitänyt levyistä, jotka muodostavat eheän kokonaisuuden, jossa kappaleet kuuluvat toisiinsa. 

Tämä levy ei suoranaisesti ole vastalause millekään, joskin myönnän vastustavani sellaista musiikintekoa, jossa ensisijaisesti mietitään, mistä kuulija pitää. Minä teen musiikkia itselleni. Tiedostan, ettei kehittämäni taidemuoto tule koskaan yleistymään, mikä onkin vain hyvä, koska tällainen projekti vaatii aikaa, harkintaa, paneutumista ja hiontaa. Hätäily korruptoisi koko idean.

Olen musiikkimakuni suhteen täydellisen kaikkiruokainen, ja ammennan kaikista lähteistä yhtä antaumuksella. En yritä saada koko tätä skaalaa ko. levylle, vaan käytän siitä vain niitä elementtejä, jotka sopivat kokonaisuuteen.